Olen polttanut syksyn aikana ahkerasti tuikkuja tämän projektini vuoksi. Näin nimittäin Puutarhan syksy ja talvi -kirjassa viehättävän herkän näköisiä metallilehtiä, jotka oli tehty tuikkujen alumiinikupeista. Niinpä aina, kun poltin tuikun loppuun, väänsin siitä yhden lehden lisää ja laitoin talteen.
Lehden silottamisessa tärkeintä on sopiva työkalu. Sen olisi hyvä olla sileää ja kevyttä materiaalia, esimerkiksi metalli vain rikkoo alumiinin pinnan. Tämän vuoksi myös terävät reunat ovat huonoja. Itse huomasin, että välineen olisi hyvä olla myös tarpeeksi ohut ja pieni, jotta sitä olisi helppo käsitellä.
Minun weapon-of-choiceni oli lopulta tämä. Ja sehän on niinkin hienostunut esine kuin jalkaraspin varsi. Mutta ei anneta sen häiritä.
Minä taittelin kasaan yhteensä 40 lehteä, jotka pääsivät koristamaan valosarjaa äitini pihalle.
Lehtien tekorosessi on teoriassa hyvin yksinkertainen. Tuikkupin vastakkaiset reunat taitetaan vain kupin keskelle ja litistetään lehden muotoon. Sen jälkeen silotetaan jollain esineellä lehden rutut sileiksi. Mitä enemmän ja huolellisemmin jaksaa silottaa, sitä kiiltävämmän lehden saa. Lopuksi lehteen voi halutessaan piirtää esimerkiksi pienellä naulalla lehtiruodit ja taittaa keskeltä hieman suppuun. Lehtiä voi käyttää koristeena tällaisenaan tai tehdä kärkeen pienen reiän ja ripustaa langalla jonnekin tai vaikka liittää kaikki lehdet rautalangalla köynnökseksi.
Lehden silottamisessa tärkeintä on sopiva työkalu. Sen olisi hyvä olla sileää ja kevyttä materiaalia, esimerkiksi metalli vain rikkoo alumiinin pinnan. Tämän vuoksi myös terävät reunat ovat huonoja. Itse huomasin, että välineen olisi hyvä olla myös tarpeeksi ohut ja pieni, jotta sitä olisi helppo käsitellä.
Minun weapon-of-choiceni oli lopulta tämä. Ja sehän on niinkin hienostunut esine kuin jalkaraspin varsi. Mutta ei anneta sen häiritä.
Minä taittelin kasaan yhteensä 40 lehteä, jotka pääsivät koristamaan valosarjaa äitini pihalle.
