Keijukaisten talo

Pinterestiä selaillessani olen usein törmännyt erilaisiin "fairy garden" rakennelmiin eli keijujen puutarhoihin. Ideana on rakentaa jonnekin puutarhaan - vaikka omaan kukkapenkkiinsä, suureen kukkaruukkuun tai muuhun erilliseen astiaan - keijukaismainen pienoismaailma. Pääelementtinä on yleensä keijujen talo, jonka ympärille voi sirotella vaikkapa miniatyyrikeinuja, pöytäryhmiä ja tietenkin myös pikkuinen puutarha kivipolkuineen. Oman maailman rakentamisessa vain mielikuvitus on rajana. Toiset käyttävät keijupuutarhoissa esimerkiksi nukketalon kalusteita, toiset suosivat itse askartelemista luonnonmateriaaleista.

Olen ollut viehättynyt keijukaisista jo lapsesta saakka, minkä lisäksi rakastan näpertelyä, joten ajatus keijupuutarhasta on jäänyt kutkuttamaan jonnekin mielen nurkkaan. Sopivaa paikkaa ja ideaa ei vain vielä löytynyt. Jokin aika sitten sain viimeinkin ajatuksen siitä, mistä aloittaisin, joten tuumasta toimeen. Lähdin rakentamaan keijukaisilleni omaa tönöä luonnonmateriaaleista. Jotenkin vain tuntuu, että tällaiset suomalaiset maalaiskeijut viihtyisivät paremmin rustiikkisen romuluisessa ympäristössä. Inspiraatio tulikin siis Pohjanmaalle sopivasti hirsiladosta.

Jouduin itseasiassa rakentamaan tuvan kahteen kertaan, sillä ensimmäisellä kerralla lisäilin seinän tilkitsemiseen käytetyt sammalet suoran paikoilleen ja jätin talon heti ulos. Seuraavana päivänä talo löytyi pihamaalta kirjaimellisesti palasina. Epäilen, että paikalla pyörivät naakat, fasaanit tai muut linnut olivat keksineet, että sammalista löytyi syötäväksi jonkinlaisia pikkuelukoita, joita en itse huomannut. Toisella kerralla annoin sammalten kuivahtaa pari päivää ennen rakentamista, eikä ongelmaa enää ollut. Onneksi kuumaliiman avulla kokoaminen on suhteellisen vaivatonta.

Nyt pitäisi vielä keksiä, mihin alan pienoispuutarhaa rakentamaan. Nähtäväksi jää, jatkuuko projekti vielä tänä syksynä, vai jätänkö sen talviunille odottamaan kevättä.