Pääsiäinen oli ja meni, mutta minä saan itseni päivittelemään näitä kuulumisia vasta nyt, koska - yllätys - onnistuin taas nappaamaan itselleni taudin. Tällä kertaa tarttuttajana vain toimi äitini. Kummallinen flunssa tosin, koska tähän on liittynyt vain kitkerää vsymystä, yhden päivän kuume sekä limakalvo- ja hengitystieoireita. Eli toisin sanoen olen ollut rättipoikkipuhki, yskinyt keuhkojani halki yrittäessäni saada happea ja kärsinyt muun muassa särkevistä hampaista ja/tai ikenistä, koska turvoksissa olleet posket hinkkasivat ilkesti niitä vasten.  Huh.  Mutta voittajana tästä ollaan taas selvitty.

Pääsiäinen Pohjanmaalla oli leppoisa. Pääsiäinen onkin heti joulun jälkeen lempijuhlapyhäni. Mukavaa yhdessäoloa ja vapaata sekä tietysti ruokaa (ja suklaamunia...) Pääsin kaivamaan taas lempipääsiäiskoristeetkin esiin.

 Voi itku sentään, sillä yksi pesässä olevista munista oli haljennut äitini muuton yhteydessä. Mutta eipä hätää, äitsykkä keksi, että siitä munasta on vain joku juuri kuoriutumassa. Ankanpesä tuo nyt ainakin tänä vuonna oli, sillä pörheä pinkkuankkatrio pääsi vartomaan sisarusten syntymää pesän viereen.

Kukka- ja oksa-asetelman teko on yleensä minun heiniäni. Pääsiäisasetelma on vain minulle pakkomielteisyydessään melkein pahempi kuin joulukuusi, sillä siinä on useampi liikkuva osa. Oksat, kukat ja koristeet pitäisi saada suhteellisen symmetriseen tasapainoon ja sitten kun vielä roikkuvat koristeet (joita on muuten paljon enemmän kuin kuva antaa ymmärtää. Vastavalo nielee osan koristeista) pitäisi asetella niin, etteivät saman väriset ole liian lähekkäin...  Tätäkin kohennettiin useampaan otteeseen, kun silmä löysi virheitä.



Ja tältä se sitten näytti. Ensimmäiseksi sokerimassakuorrutuksekseni suhteellisen onnistunut, hiukan kuorrute vain pääsi repeilemään ohuimmista kohdistaan. Mörön kokosin itse muotoilemalla tavallisesta kakkupohjasta ja kääretorttupohjasta. Hiukan itseä jäi harmittamaan se, että silmät, nenä ja suu olisivat saaneet olla vielä lähempänä toisiaan, jotta tämä Mörkö olisi muistuttanut vielä enemmän esikuvaansa. Mutta tunnistaahan tuon ja sankari oli ainakin pähkinöissään. Päälaen montut ovat myös sankarin käsialaa, poika on turhan vikkelä "auttamaan" joka asiassa.


Sisältä Mörkö oli raidallinen. Välissä siis mustikka- ja vaniljamousset. Sointuvat hyvin värimaailmaan.
Oletteko muuten tietoisia siitä, että Mörkö on itseasiassa naispuolinen?  Näin ainakin Tove Jansson itse tarkoitti.