5 kommenttia
  1. Tuo matto on ihana!!
    Mielestäni suvussa olleiden astioiden arvoa ei voikkaan mitata rahassa....tunne onkin tärkeämpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minäkin ykkään ja mikä säkä etä se oli kuin tuohon paikkaan tehty myös mittojen puolesta.

      Ja noinhan se on, tunnearvo tekee maallisesta arvosta ihan toisarvoista.

      Poista
  2. Pakko myöntää että minulla on ullakko puoliksi täynnä niitä tunnearvoisia tavaroita. Mummini kun kuoli en halunnut päästä yhdestäkään hänen jättämästään esineestä irti... niin paljon muistoja. Ja muuttuu se makukin tietty vuosien mittaan.

    Todella style eteinen ja tuo sininne Mariskooli kruunaa kokonaisuuden :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama juttu, vaikka aika moni esine onkin tietysti mennyt äidilleni ja sisaruksilleen. Mutta me lapsenlapsetkin saadaan onneksi poimia mieluisia juttuja mukaan, jos niitä ei kukaan muuten vaadi.
      Tuo mariskoolikin on muuten isoäidin peruja, mutta ei tosin tida olla ihan aito. Luonnossa se on kuitenkin enemmän turkssi kuin sininen ja värin vuoksi sen olen halunnutkin.

      Ja kiitos kehuista, olen itsekin ihan tyytyväinen nyt tuohon. Muussa huushollissa olisikin paljon paranneltavaa.

      Poista
    2. Siis turkoosi, piti sanomani. Tietokone pudotti o:t pois matkasta.

      Poista