Purkillinen pillejä

Minä kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä iällisesti aikuistakin saa ja pitääkin välillä vähän niin sanotusti lapsettaa. En vain jaksa uskoa, että se lapsien kokema riemu ja innostus kaikkea hauskaa kohtaan voi yhtäkkiä vain hävitä jonnekin. Ehei, uskonkin sen olevan ihmisten perusominaisuus, koska kyllähän aikusetkin hauskasta nauttivat. Jossakin välissä vain tulee jonkinlainen yhteiskunnallinen paine olla niin täysikasvuista, että lapselliseksi mielletyt harrastukset ja mieltymyksenkohteet kielletään ja piilotetaan.

Mutta monilla se taitaa siellä jossain yhä olla. Myöntäkää pois, kyllä aika moni meistä aikuisistakain ainakin salaa nauttii siitä, kun pääsee lapsen kanssa vaikka huvipuistoon tai jonnekin HopLop-tyyppisen peuhupaikkaan, jossa aikuinenkin saa laskea liukumäkeä ja riehua pomppulinnassa. Tekisi hyvää monelle myrtsille ja stressaantuneelle aikuiselle pitää ihan rehellisesti hauskaa, kuten lapsena. Eipä siinä jaksa pahemmin murheita miettiä.

Minusta ainakin oman sisäisen lapsen olemassaolon kieltäminen keinotekoisten aikuismaailman käyttäytymisnormien vuoksi on itselleen valehtelua.

Ja mikä tämän pohdinnan kirvoitti?  Päätin nostaa niin sanotusti kissan, eli pillit pöydälle!
Myönnän, minä juon myös kotona ollessani lähes kaikki juomat pillillä, poislukien viini, maito ja kuumat juomat. (Tosin pienenä halusin juoda myös aamupalan kuuman kaakaon pillillä. Aina.) Minulle onkin siunaantunut aika läjä pillejä, jotka ovat omien pakkaustensa hajottua ojuneet epäsiististi piilossa yhdessä keittiön laatikossa. (Tiedättehän sen yleislaatikon keittiössä, jossa on kaikki se sälä, jota ei voi jaotella käyttöominaisuuksien mukaan oikein minnekään? Kaikilla täytyy olla sellainen.

Nyt kyllästyin laatikon pillikaaokseen ja muistin jostain mieleen tarttuneen kuvan lasipurkista, jonne pillit oli nostettu esille hauskan näköisesti. Siispä tuumasta toimeen, Sokoksen joulupoistomyynnistä löytyi ilmeisesti kynttiläpurkiksi tarkoitettu sievä purkki parilla eurolla. Poistin siitä vain jouluisen punaisen nauhan ja ta-daah - minulla on pillipurnukka!


Auringonvalossa nuo riemunkirjavan neonväriset pillit näyttävät kyllä iloisen keväisiltä, mutta ehkä hankin seuraavaksi vähän paremmin ympäristöön sulautuvia pillejä.

Vinkkinä muuten eilen tehty havainto: aikuistenkin juhlissa voi hullutella vaikka drinkkitikuilla. Olin eilen ystävän järjestämissä juhlissa, joissa juomaansa sai erilaisia toinen toistaan hullunkurisempia tikkuja. Ne näyttivät riemastuttavan muitakin kuin vain minua.

Share this:

ABOUT THE AUTHOR

Hello We are OddThemes, Our name came from the fact that we are UNIQUE. We specialize in designing premium looking fully customizable highly responsive blogger templates. We at OddThemes do carry a philosophy that: Nothing Is Impossible

3 kommenttia:

  1. Hienosti pillit pöydällä :-) Ja juu, kyllähän tuo mitä kertoilit pitää aika pitkälle paikkansa. Minua lapsettaa melkein jatkuvasti ja tuntuu etten ikinä kasva "kunnolla" aikuiseksi, mitä se "kunnon aikuisuus" sitten tarkoittaakin :-)

    Mukavaa sunnuntain jatkoa,
    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, itse en edes halua kasvaa aikuiseksi kokonaan, jos se tarkoittaa sitä, ettei saa tai jopa osaa olla leikkisä ja pitää sitä hauskana.

      Onkin hyvä, että minulla on sukulais- ja kummilapsia, joiden kanssa purkaa tätä puolta, kun omia ei vvielä ole.

      Poista
  2. Ihanaa, aivan ihanaa. Ja niin kovin totta! Mukavaa, lapsekasta, uutta viikkoa! :)

    VastaaPoista