Lyhty poikineen ja tyttärineen

Outlet-hullu tässä moi. Havaittavissa on jonkinmoista sisustusmaniaa, kun löydän itseni jopa ihan arkiruokaostosten välillä tavaratalon outletnurkasta penkomasta. Mutkun -70 %, sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin, varsinkin kun jokakeväinen pesänrakennusvimma nostaa selkeästi jo päätään ja saan sitä hiukan tyydytettyä pikkurahalla, tarkoituksena kun olisi elää tällä hetkellä taloudellisesti.

Mutta tosiaan, valoa halajavi ihmisen mieli, liekin valoa tällä kertaa. Kauppareissulla mukaan tarttui peräti kaksi kynttilälyhtyä, toinen otti silmään messevästi alekorista ja toinen oli jo jonkin aikaa haikailemani ihanuus, jonka sainkin nyt sopuhintaan.

Vihdoinkin sain oman talolyhdyn, johon silmäni ovat jatkuvasti joulunalusajoista asti osuneet. kun se ei ole jättänyt rauhaan, niin pitihän se saada, nyt kun viimeinkin oikea yksilö osui kohdalle. Neliskanttista alunperin ajattelin, mutta äläs nyt, tämä muumitalomainen pyöreä myi itsensä minulle ensisilmäyksellä. (Joulublogin puolella ennen joulua tuunattu hopeasarvekas saa yhä käyskennellä vapaana, onhan kaveri ihan tavalliseen talveenkin sopiva somiste)


Tämä puolestaan oli extempore-ostos (olen markkinoinnin uhri), mutta eipä kolmella eurolla korkealta pudottu. Näitä oli myös mustina versioina, mutta se näytti yhtäkkiä liian synkältä, vaikka muuten mustasta metallista pidänkin. Minuun vetoaa lyhdyissä aina tuo ominaisuus, että niistä lähtevät varjot tekevät kuvioita seinille.


Nuo kolme ovatkin tällä hetkellä eniten käytössä, satunnaisia irtokynttilöitä lukuunottamatta. Suurin harmitus on kyllä se, että tilaa ei sitten uuri muille olekaan. Jotenkin tuntuisi hölmöltä tunkea pieneen tilaan yhtään enempää erilaisai lyhtyjä. Houkutuksia kyllä olisi.


Nämäkin ihanasti patinoidut jättilyhdyt jäivät vain mieleen haahuilemaan. Ei tuon kokoisille paikkaa olisikaan. Ollapa oma talo ja kuisti. Tai edes parveke.