Talvensietokyvyn rajoilla

No nyt on alkanut tulla ensimmäisen kerran niitä ajatuksia, joiden puuttumista olen ehtinyt jo ihmetellä. Sain itseni nimittäin kiinni talven manailusta, kun kadulla oi hankala kävellä lumipuuron ja sen alla olevan jään vuoksi. Ja kun välillä ollaan saatu jo sitä ihanaa auringonvaloakin, niin nämä harmaat päivät lannistavat entistä enemmän.

Ripustin ikkunaani muutaman muovikristallin auringonvalon innostamana. Ehkä joskus korvaan oikein lasisissa, jos sopivia löytyy. 

Eilen soin itselleni Runeberginpäivän kunniaksi asianmukaisen herkkuhetken, vaikka olenkin vielä pienellä dieetillä. Runebergin tortut ovat kuitenkin yksiä lemppareitani, joten eihän niitä voi missata. Hain herkkuni oikein Hakaniemen hallista niin tuoreina, että lämpö tuntui pahvilaatikon pohjan läpi. Rommilla kostutettuna, kunnon punssiversioita ei ikävä kyllä ollut. Rakkaudestani näitä leivonnaisia kohtaan kertoo vähän se, että varasin toisen tortun pakastimeen odottamaan jotain tulevaa spesiaalihetkeä. Mihinkäs herkkupeppu paheistaan pääsisi.

Ehkä tämä alkanut tali-inho taas lientyy, kun päästään kunnolla vauhtiin niissä helmikuuhun kuuluvissa kirkkaissa kevättalven päivissä, kun aurinko saa lumen kimaltamaan suorastaan häikäisevästi. (tosin lumisokeus ei aina ole ihan jees juttukaan)

Jotain positiivista edes - ensi kuu on jo ensimmäinen kevätkuukausi! Ainakin periaatteessa.

Ei tosin hirveästi siltä vielä tunnu, kun katsoo ulos, missä lumi lentää välillä vaakatasossa.